2016-12-08

IHAN KATOLLA // jos saisin valita

DSC_3214 Jos saisin valita:
...ottaisin kuukausia lisää syksyn ruska-aikaa.
...opiskelisin kaikki päivät tanssia, inspiroisin ja treenaisin.
...löytäisin riemun hiihtämiseen.
...osaisin nukkua paremmin.
DSC_3179 ...en ajattelisi kenestäkään pahasti.
...tietäisin minne haluaisin tähdätä tulevaisuudessa.
...en välittäisi niin paljoa.
...osaisin ottautua läksyihin.
DSC_3174 ...olisin yhtä onnellinen, kuin tähän aikaan kesää.
...lähtisin nyt ja heti matkaan.
...ykskään lapsi ei koskaan jäis yksin.
...osaisin aina valita ne oikeat sanat.
DSC_3218
...olisin luottanut enemmän omaan päähäni.
...haluaisin joka kerta kuunnella muita ihan vaan kuunnellakseni, en vain vastatakseni.
...mulla olis pidemmät sormet, joka mahdollistais mun teknisen kehityksen soittajana.

Mutta toisinaan on niin hyvä, että en saa aina valita. Ja toisinaan taas voi aina valita uudestaan.

2016-12-04

PROJECT ARTEFACT (AU)

artefactminä3 On the stage 28/10/16artefactminä2 Olin lokakuussa osana ANTI festivalin Artefact projektia, joka oli australialaisen taitelijan Willoh S.Weilandin luomus. Mun käsittääkseni koko jutusta tulee myöhemmin jonkun tyyppinen lyhytelokuva, mutta making of:in ja pieniä palasia esityksestä voit tsekata tästä videosta. Alunperin mun piti olla vaan yks tyyppi osana videota, mutta lopulta päädyinkin Willoh:n toiveesta pyörimään keskelle lavaa teokseen - näinkin voi käydä! Olipas uudenlainen kokemus, ja muutenkin koko loppuilta teoksen aftereissa täynnä huipputyyppejä ja hyvää fiilistä - feeling aika blessed !artefactminäkuvat by Pekka Mäkinen

2016-11-27

MATKALLE, MATKALLA ELÄMÄSSÄ

DSC_2630
Moikka!
Aloitin äsken kirjoittamaan 3 asiaa postausta, mutta koska se nyt alkoi tuntua jotenkin liian työläältä ja paljastelevalta, niin päädyin vaan selailemaan julkaisemattomia matkakuvia, sekä kirjoittelemaan vähän jotain ihan vaan itselleni.DSC_2638
Näissä kuvissa on jotain mitä kaipaisin. Ja jos saisin nyt päättää, lähtisin reissuun heti ja ihan yksin. Oikeestaan en heti, koska vielä huomenna ja reilun viikon päästä on esitykset, mutta sanotaan vaikka joululomaksi. Tai ehkä pariksi kuukaudeksi. Nyt ois ehkä maailman huonoin hetki lähteä, mutta toisaalta silti mulla on sellanen fiilis, että nyt jos koskaan se ois parasta. Ja ei varmasti tuu koskaan hetkeä, jolloin mikään ei ois kesken. Tuntuu, että en muuta haluaiskaan tehdä kuin tanssia ja soittaa, mutta sitten aika ajoin haluaisin olla mielummin vaikka parkkipaikalla istumassa kun menossa treeneihin. DSC_2643 DSC_2637 Luin viime yönä vanhoja blogipostauksia, ja voi kiitos minä, että aloitit kirjoittamaan sillon 12-vuotiaana. Vaikka kuvat on suurimmaks osaks sellasia mitä en vaan voi kattoa, on teksti sitäkin merkityksellisempää. Muistan tapahtumia, joista ei muuten ois mitään muistikuvia, ja saan kiinni ajatuksistani. On myös hauskaa, miten jotkut kaverit sanoo, että vitsi sä et oo kyllä muuttunut yhtään! Jep, sama tyyppi se täällä kun 7-luokallakin, mutta voi kyllä, mä oon muttunut ihan hirveästi! Tai muuttuminen on ehkä väärä sanavalinta, oon kasvanut. Oon kasvanut, ja pikku hiljaa vaihtanut suuntaa. DSC_2639 Enää se juttu tän blogin suhteen ei oo sitä, että mun on pakko päästä jakamaan ajatuksiani muille, ja kertoa mun elämästä. Nyt se on enemmälti sitä, että kirjoitan kuin kirjoittaisin vain itselleni, mutta muistaen, että tää on avoin kaikille. Ja syy siihen miksi tää pysyy julkisena, on että oon toisinaan itse saanut tosi paljon irti jonkun muun blogikirjoituksesta. Jos joskus kirjoitankin jostain aiheesta, mikä sattuu jollekkin olemaan tosi tärkeä, jos joku saa kiinni mun ajatuksista, apua tai uusia näkökulmia, on se jotain mitä haluan jakaa. Tästäkin tuli ehkä vähän tällainen pohjustelu postaus kohti tulevia aiheita, joista mulla ei vielä ole mitään visioita, mutta katsotaan mitä tuleman pitää. Nyt lähden kohti sunnuntai treenejä hyvin fiiliksin - koitetaan saada huominen biisi tänään purkkiin!DSC_2634

2016-11-15

KUN TAAS PUKEUDUIN.

DSC_0048Rakastin syksyisin pukeutua. Nimeomaan rakastin.Tänä vuonna missasin koko jutun ; adidaksen musta toppatakki, vanssit ja mustat housut oli mun casual oufit. Niissä viihdyin kun ei kiinnostanut, niihin sopeuduin ja mukauduin. Sitten tuli syysloma ja päivä, jolloin vaan teki pitkästä aikaa mieli pukeutua. Otin ekaa kertaa käyttöön suorat mustat housut, jotka ostin Italiasta keväällä, virittelin mun kesämenomeininki-kaavun taas päälle. Vansseilla kulkisin varmaan vieläkin, ellen olis puoli pakolla vaihtanut näihin uusiin nilkkureihin.  Sitten päädyin ulos ottamaan parit kuvat tästä hetkestä, ja pakko antaa arvoa mun ysiluokka minälle ; se hullu hyppeli tuolla vaikka missä pakkasessa (usein kuvaajan kanssa - kiitos kaikille, miten te jaksoitte?) ihan liian vähissä vaatteissa. Nykyinen minä ei enää jaksa.syksy4 Palatakseni vielä noihin kenkiin; mua on tosi vaikea miellyttää. Ja toinen sama juttu on takkien kanssa. En kelpuuta mitä vaan ( =noin 98% vaihtoehdoista) mutta lopulta usein se mitä kelpuutan, onkin just se simppelein. Viimesimmät kengät jotka muhun iski, oli vanssin loafersit valkeina KooKengän lopettajaisista, joissa nyt satuin pyörähtämään. Usein tällaset parhaat löydöt onkin vahinkoja. Nyt uusimpana on nää ihan tosi perus mustat nahkanilkkurit, jotka ostin Skopunktenista ihan melkein sovittamatta - ja kas toimi! Voisin siis väittää, että melkein heti näen mikä toimii mulle.syksy3 Oon tässä syksyllä pohtinut pukeutumista muutenkin. En sillä tapaa, että panostaisin siihen itse jotenkin hirveesti, vaan siltä kannalta, että mitä pukeutumisella ja ulkonäöllä edustaa. Mitä pukeutumalla johonkin, tai olemalla pukeutumatta johonkin voi kertoa tai välittää. En tarkota, että vaatteet ois sielunpeili, ja uskonkin, että saatte ehkä ideasta kiinni. Vaatteilla voi peittää tai paljastaa, ottaa kantaa tai näyttää missä tai miten viihtyy. Haluaisin ehkä ottautua tähän vähän enemmänkin ja kertoa lisää mun omakohtaisia kokemuksia, mutta not today, pitää vielä suunnata venyttelemään ja ehkä pohtia aihetta lisää vielä itsekseni. Heittäkää kommenttia, jos teillä herää jotain mietteitä!

2016-11-12

TÄMÄ PITÄÄ KERTOA ENNEN KUIN JATKAN.

unspecified En haluaisi julkaista tätä, mutta toisaalta musta tuntuu, että mun täytyy. En muista millon oisit teidät tai oikeestaan ees itseni päivittänyt ajantasalle kaikesta. Ajattelin nyt yrittää suoritua molemmista, mutta aloittaa kuitenkin tosta ensimmäisestä;
Jep, nyt on lokakuu  marraskuu, mut tehdään pieni aika hyppy kesään. Mun kesä oli just täydellinen, eri tavalla täydellinen. Kaikki ei ollu koko ajan ihanaa ja siistii, ja tapahtu juttuja, joita en ois kesääni valinnu, ja tein myös itse 'huonoja' valintoja. Kuitenkin kaikella on osansa, ja loppuen lopuks uskon et asiat menee just niin kun niiden kuuluu mennä. Superhyvä meno, - flow ja olin onnellinen.
unspecified
Elämä oli treenausta, juhlia, reissukausi, pari kesälukion kurssia, kamera, aamuneljän unirytmi, suplautoja, tanssia, ystävät, festareita ja rusketuksen metsästämistä. 
ootd-2
Koitti elokuu, koitti projektin treenit ja vielä kerkes tehdä vikoja lomajuttuja. Koitti viileys ja alko koulu. Kuten mulle nyt joka vuos, vika lomayö meni fiilistellessä lomakuvia - tänä vuonna poikkeuksellisen raskaasti. Tribuutti kesälle, irtipäästö rutiini vai mikskä tota nyt sanois.. kuitenkin tietynlainen rajatila missä päästetään irti jostain vanhasta ja siirrytään taas uuteen ajanjaksoon.
Sain olla osana ihan mahtavaa 16GB tanssitaideprokkista, joka sai ensi-iltansa elokuussa, ja ensi-iltaa seurasi viis esitystä. Koko vuosi tähän asti oli ollut jo pelottavan siisti, ja sit vielä nää esitykset elokuun loppuun - super high on life, sanoisinko! Oon ehkä ihan surkee bloggaaja, kun en avaa tota hienoa kokemusta tänne (ainakaan tällä kertaa), mutta koska nyt ei oo fiilistä kirjottaa siitä, niin ei kannata lähteä edes yrittämään - joskus vielä, lupaan ja tiedän!
unspecified Sitten iski laskut. Ensin otin asiat komiikan kautta ( like I usually do) ; että onpas hauska läppä - puolet jaksosta mennyt ja mä oon ollut koulussa kokonaiset kaks päivää. Harkoista olin missanut ensimmäiset tunnit varmistaen siis, että sarjat ois varmasti aika lailla purkissa ja mukaan hyppäämiseen saisin tehdä ekstratöitä. Palasin kouluun edelleen kuumeessa ja muistan, miten istuin ruokalassa miettien et tää ei oo mun elämä ja kohta vaan herään.  "Ei mitään projektia johon keskittää energia, siitä sen täytyy johtua " ajattelin. Pysähdyin, ekaa kertaa koko vuonna pysähdyin. ( joo siis totta kai mulla oli edelleen 7 kurssin jakso, harkat joka ilta ja pianotunnit.. mutta ajatuksen tasolla.) Kauhee tyhjyys iski. Ahdistus, alakulo ja vääryys. Ei tarvinnut osata päästä yli, mut pitää oppia käsittelemään, piti opetella taas arvostamaan. Kaikkea ja kaikkia.
unspecified Nyt menee hyvin, ja elämä kantaa kunhan ite roikkuu tiukasti mukana. In the end, it's all up to you.

2016-10-09

2016-08-24

LIFE RECENTLY & TB TO WEEK IN LATVIA

IMG_4425Moikka moi!
Oon kerennyt taas hommailee tässä välillä vaikka mitä! Yhdet festarit tossa vierähti alta, oli erään tanssiprokkiksen enskari, opinnot alko taas ja oon jonkun verran reissaillut. Tosiaan kauheen vauhdikkaasti mun syksy ei oo lähtenyt rullaamaan, sillä vaikka miten hirveesti oiskin kaikkea, niin mä vaan skippaan suosiolla suurimman osan jutuista nyt ja keskityn paranemiseen. Oon siis tosiaan kerennyt tänä vuonna kokonaiset kaks päivää olla koulussa, ja voin sanoa että mun kursseja täyteen tungettu jakso ei voi kauhean hyvin. Olin siis viikonloppuna blockeilla Tampereella ja siihen alle oltiin vedetty kaks esitystä, joten kauheesti en oo kerennyt lepoa ottaa - ja niimpä oon taas tuplasti huonommassa kunnossa. Kaikki on kuitenkin ollut sen arvosta  ; oli huippu viikonloppu & enskarifiilikset oli ihan mahtavat.IMG_4737 Kerroin joskus hieman siitä meidän Latvian tanssireissusta, ja itseasiassa edellisenkin postauksen kuvat oli meidän residenssistä, jossa majoituttiin. Koko viikko meni kuin flowtilassa, ja koskaan en oo niin vastentahtoisesti reissusta palannut ( paitsi ehkä kun ala-asteikäisenä mummolan mökiltä kotiin lähtö oli maailmanloppu.. ). Ekana iltana meille oli järjestetty ihana keski-aika ilta Cesiksen linnassa,  yhtenä päivänä käytiin kansallispuiston upeissa maisemissa ja kokonainen päivä vietettiin myös pääkaupungissa Riikassa kierrellen. Yhteinen grilli & 'saying goodbye'-ilta oli ehkä kaikista ihanin. Hyvää ruokaa, musaa, jammailua ja mahtavaa porukkaa. Se ilta ois mun puolesta voinut kestää ikuisesti. Päästiin nimittäin siellä latvialaisen tanssiakatemian tunneille, ja tytöt joihin siellä tutustuttiin oli ihan huipputyyppejä. En tiennytkään tätä reissua ennen miten paljon voisin innostua kansantansseista, nimittäin voi sitä riemua mitä koin, kun päästiin oikein vauhtiin. Oli kyllä siis osittain aika raskaat fiilikset halata 'vikaa kertaa' näin hetkeen, kun ei yhtään tiedä milloin seuraavan kerran on mahdollista nähdä.IMG_4585Eräänä iltana meille oltiin myös varattu klubi, jossa esiintyi rytmimusiikin puolen porukka. Ei vitsi, että siitäkin illasta tuli hyvä! Voi kun saisin välitettyä teille edes puolet siitä fiiliksestä sieltä, mutta ei mulla oikeestaan oo kuvia sieltä mitä julkaista. Kuitenkin vedettiin sielläkin yks improon pohjautuva biisi yhdessä ja muuten sitten kuunneltiin Manhattan Transfers setti. Arvostan kyllä niin paljon hyvää musaa ! Harvoin pääsee näin lämpimästi vastaanotetuksi johonkin yhteisöön ja kulttuuriin.IMG_4735 Meidän omat esitykset meni hyvin ! Ensimmäisenä esitys iltana vedettiin Auroran ja mun oma koreografioima duetto, jonka harjotusaika jäi tooosi minimiin, mutta toimikin sitten lavalla yllättävän hyvin. Samaisena iltana meillä oli myös Ronjan kanssa duetto O.Merikannon Valse lenteen, josta jäi myöskin positiiviset fiilarit. Seuraavana iltana oli kaksi neljän tanssijan biisiä, joista toinen pohjautu improon. Näistä jäi ehkä vähän epävarmemmat fiilikset, varsinkin kun mä vähän säädin (törmäsin nuottitelineeseen) siinä improbiisissä. Lavalta pois astuttaessa fiilikset oli ihan vähän että "voieii", mut nyt lähinnä vaan naurattaa koko juttu.IMG_4662 Luultavasti nyt on Latvia jutut viimeistelty blogin osilta. Tuun ehkä julkaisemaan vielä kuvia, mutta tekstiä en siihen reissuun liittyen varmaankaan kirjoittele. Lähinnä tein tän ihan itseäni varten päiväkirja tyyppiseksi postaukseksi, mutta mahtavaa jos tekin saatte tästä jotain irti.

2016-07-31

HYLÄTTY TALO - KARMIVAA(KO) ?

mä Hei! Oon huomannut, että mua kiinnostaa suuresti kaikki jännittävä ( paitsi kauhuelokuvat- ehkä niidenkin aika joskus tulee ) . Jännittävyys skaalassa on monta kategoriaa, mutta tällä kertaa en puhu sellaisesta jännittyksestä mikä syntyy, kun seisot ylhäällä hyppäämässä benjihyppyä tai niistä viimesistä sekunneista kulisseissa ennen lavalle astumista. Tarkoitan tällä kertaa erilaista jännittävyyttä, ehkä parempi sana olis kiehtovuus tai maagisuus. Nimittäin autiot talot ja muut hylätyt rakennukset kiinnostaa ja suuresti. Ja sellaisessa me juurikin tällä kertaa oltiin arskan kanssa - viimeinkin ihan sisällä asti.coolkid jeah huiEhkä jotkut mua pisimpään seuranneista saattaa muistaa postauksia syksyltä 2014 (epäilen) , jolloin olin tän tehtaan pihassa kuvailemassa. Myös kuukausi takaperin otettiin promokuvia rakennuksen pihalla yhteen projektiin. Päätettiin niissä kuvauksissa Auroran kanssa, että joku päivä vielä mennään seikkailemaan tuonne sisälle. Tultiin siis myöhemmin uudestaan ja aikamme tuolla ulkona kierrettyä löydettiin vihdoin ikkuna, josta päästiin sisälle.mä6 Rikkinäisyys, rasahdukset, graffit, särkyneet ikkunat ja palaneet huoneet. Vanhat suihkutilat, sekä vessakoppi, mahdolliset monien metrien vapaapudotukset seinien aukoista suoraan asvalttiin, täysin pimeät huoneet. Kuitit vuodelta -73 ja huone josta koko paikan palo luultavasti lähti. Yksi nahkakenkä ja patja. Varsinkin noi vanhat paperit ja tavarat 70-luvulta kiinnosti mua. Ois siistiä nähdä videomateriaalia ja kuvia - tai ennen kaikkea saada kuulla jotakuta, joka on tässä tehtaassa työskennellyt ennen tuhoa. Tiedätte varmaankin sen sanonnan, 'kuin aika olisi pysähtynyt' ? No toisaalta kaikkihan täällä jäi kesken ja pysähtyi, kun koko paikka roihahti tuleen..mä4 jeapjeap mä5Mikään muu ei oikeastaan ollut mun mielestä karmivaa, kuin kellarikerros. Muutamastakin kohdasta kulki portaat ns. -1 kerrokseen, joka oli aivan pilkkopimeä ja kun taskulampun valolla katottiin, niin vettä siellä oli sen verran, että ois vaikka sukellusretken voinut järjestää. Mutta kuten hyvin arskan kanssa muotoiltiin, ylhäältä pääsee aina alas, mutta alhaalta ei ylös. Sen takia mielummin seikkailen yläilmoissa kuin maan alla.mä7Laitoin tähän postaukseen ehkä kaikista esteettisimmät kuvat, mutta sanoisinko että aika valotonta ja karumpaa materiaalia ois paljon enemmän. Haluaisin vielä syksyllä käydä jossain exploraamassa, joten jos tiedätte omista kaupupngeistanne / toisista kaupungeista hienoja ( tai vähemmän hienoja) hylättyjä kohteita, niin heittäkääs alas kommenttia ! mä2