Raikasta. Ensimmäinen ajatus kun sunnuntaina ovesta astelin ulos. Metsässä oli kaunis lumipeite ja lumen alta näkyvät kasvit kauniissa huurteessa. Kaiken huipuksi aurinko oli juuri laskemassa, ja ei mennytkään kuin 15 minuuttia ja sarastava valo oli jo poissa. Joskus ajoitus on vaan kaikki kaikessa. Rakastan vapaapäiviä, rakastan kävellä talvisessa luonnossa, uppoutua lämpimään huiviin aina kylmän tuulen saapuessa ja jutella kaikesta maan ja taivaan välillä ystävän kanssa. Rakastan vauhdin tunnetta lasketellessa ja pulkkamäessä, sitä riemua ja viimaa vasten kasvoja. Tulkoon talvi ja viikonloppu -
On kyllä ollu taas tekemisen täyteistä,ja kameraan tulee kiireessä&pimeässätartuttua harvemmin kuin yleensä. Vuoden ensimmäiset kynttilät sytytetty ja maantaina onkin jo tanssiesitysten aika. Aina Rossossa syödessä annoksessa on ollut mukana tota Cantaloupemelonia, johon oon rakastunut täysin, ja vihdoin sain aikaseks ostettua sitä kotiinkin. Jotenkin tollaset kirkkaat hedelmät ja vihannekset piristää tätä pimeetä aikaa. Ihan rehellisyyden merkeissä ajattelin tässä vaiheessa mainita ettei ruoanlaitto ja leipominen oo mun vapaa-ajan vieton ykkösjuttu, joten noi superhyvät suklaamuffinit on äitin leipomia. Oon kavereideni mukaan pirteä, positiivinen ja iloinen, mutta koulussa positiivisuus ottaa välillä koville, varsinkin kun asiat menee vaan joskus niin epäreilusti. Inhoon myös sitä kun suutun hirmu usein itelleni. Jos oon myöhässä, 'epäonnistun' treeneissä, en saa tavoittelemaani numeroa kokeesta tai oon liian laiska. Mutta toisaalta toikin on toisaalta parempi kun suuttua muille ihmisille.
Asiasta toiseen, eilen harkkoissa tuli molemmat koreografiat valmiiks ja katottiin esiintymisasutkin. Joku saattaa muistaa, että tykkäsin kesällä tosi paljon Erinistä, ja jotenkin se syksyn aikana sitten jäi, mutta oltiin äitin kanssa eilisiltana Erinin konsertissa, ja oli ihan sairaan kivaa! Jotenkin upeeta, että jollakin voi olla sellanen ääni ja biisejä joita jaksaa kuunella pari tuntia. Yleensä oon torstaisin aivan poikki, mut nyt oon jotenkin täynnä energiaa ja intoa, johtunee kivoista suunnitelmista.
En muista millon oisin lauantaina herännyt herätyskelloon, mutta eilen näin tapahtui. Oltiin siis yhden mun jyväskyläläisen kaverin kanssa Matkuksessa eilen. Käykääpä siis katsomassa Selmankin blogi *kliks. Aika viehrähtikin tosi nopeesti kahvilassa ja kauppoja kierrellessä, ja mun pitikin lähteä aivain liian aikasin Pianokonserttiini. Oli kyllä tosi kiva nähdä ja toivottavasti tulis taas mahdollisuus nähä pian uudestaan! Ja pari sanaa siitä pianokonsertistakin.. jännitin sitä tosi paljon, mutta se meni tosi hyvin! Ja se jälkeen oli niin upee fiilis kun kaikki jännitys oli poissa ja selvisin siitä hyvin! Nää viikonloput menee kyllä aivan liian nopeesti ohi, mutta onneks taas viiden päivän päästä on viikonloppu ja pääsee taas tekemään kaikkea kivaa! Ostoksistani ois tarkotus tehä videota huomenna, mutta en lupaa vielä mitään, hauskaa viikkoa kaikille!
Asioilla on tapana järjestyä, vaikka useimitten en siihen uskokkaan. En jaksa nyt enempää selitellä, mutta välillä menee tosi huonosti, ja välillä oon sitten ihan pilvissä (älä lue pilvessä,heh). Viikot, sekä viikonloput on aivan täysiä, ja vapaa-ajoilla mitä jää, yleensä vaan makaan sängyssä tai katon telkkaria. Nää kuvat on sunnuntailta kun oltiin Hiljan kanssa kaupungissa. Oli tarkotus mennä Toasteille, mutta Arnolds olikin kiinni niin päädyttiin syömään ja oleilemaan siellä uudessa torin alla sijaitsevassa verkostossa. En tienny että se on niin iso ja kiva paikka. Viikkokin on jo puolivälissä ja puolet tän viikon kokeista tehty, ai että ootan huomsita vapaa-iltaa! Joka tosin varmaan menee historian parissa...
Dr.Housen tunnari alkaa soida. Painan torkkua.Frendien tunnari alkaa soida, pakko nousta. Kello on jo liikaa. Vitsi miten ärsyttää ja mitä meninkään taas tekemään. Miksi ottaa iso urakkatyö tekstiilissä, jos ei jaksa pieniinkään töihin panostaa. Ah mikä hiljaisuus tässä kotona sohvalla onkaan, voiskohan tähän jäädä koko illaki makoilemaan nukkumaan menoon asti. Turkoosit kumpparit jalassa harkkoihin, mikä "ihana" yhdistelmä villakangastakin kanssa. Nyt muistan miksi mä tykkäänkään mun elämästäni, tanssiminen on vaan niin ihanaa.
Lauantaina leikkasin mun hiukset. Oli jo korkea aika, koska näissä oli aivan älyttömän kuivat latvat. Näistä lähti joku kymmenisen senttiä, mikä tuntuu ainakin musta huiman paljolta. Oon tottunu olemaan kavereistani aina se pitkähiuksinen. Kävästiin myös Ikeassa etsimässä mulle uutta vaatekaappia, ja kävin Suomen Bikbokin 1v synttäreillä, kaikki tuotteet oli -40% tarjouksessa! Löysin sieltä tosi kivan hupparin, joka on aivan ihanan tuntunen päällä. Illasta menin Kukalle ja otettiin parit kuvat noista mun uusista hiuksista, sekä popitettiin hyvää musaa. Illasta innostuttiin vielä menemään meille laulamaan singstaria ja pelleilemään. Suosittelen kuvailemaan videoita upeista koreografioista ja lauluista, sillä jos nauruun voisi kuolla, olisin varmaan eilen kuollut. Voin laitella vielä ensi viikolla mun vanhoista hiuksista kuvia, jotta näätte sitten mihin verrata.
Raikasta. Ensimmäinen ajatus kun sunnuntaina ovesta astelin ulos. Metsässä oli kaunis lumipeite ja lumen alta näkyvät kasvit kauniissa huurteessa. Kaiken huipuksi aurinko oli juuri laskemassa, ja ei mennytkään kuin 15 minuuttia ja sarastava valo oli jo poissa. Joskus ajoitus on vaan kaikki kaikessa. Rakastan vapaapäiviä, rakastan kävellä talvisessa luonnossa, uppoutua lämpimään huiviin aina kylmän tuulen saapuessa ja jutella kaikesta maan ja taivaan välillä ystävän kanssa. Rakastan vauhdin tunnetta lasketellessa ja pulkkamäessä, sitä riemua ja viimaa vasten kasvoja. Tulkoon talvi ja viikonloppu -
